Tein tämän. Aloitin sen äitiyslomani aikana helmikuussa 2007 ja sain sen nyt valmiiksi. Kuvia ei ole eikä tule, en ole eläissäni saanut aikaiseksi mitään näin hirveätä.
Arvatenkin käsiala vaihtelee, kun sitä on tehty joskus ja jouluna. Itku tuli saumojen ompelun jälkeen, kun totesin, että kaulus vetää ihan ihmeen kurtun rintamukseen. Ja pisteenä i:n päälle, paitaan oli tullut reikä jossain vaiheessa, joten jouduin keräilemään silmukoita. Jos tapanani olisi purkaa valmiita käsitöitä, tekisin sen nyt. Mutta koska tässä meni näinkin kauan aikaa, pidän sen vaikka väkisin kotipaitana. Kyllä vanhassa talossa asuessa aina villapaitoja kaipaa.
Kyllä harmittaa. Kuvan ottoa voin harkita, jos kurttu pesun jälkeen oikenee ja mies suostuu ottamaan kilometrin päästä kuvan. Mainitsinko jo, että harmittaa?
Voi itku! Mutta jos hyviä puolia hakee, niin siitä tuli sentään valmis. Mä oon aloittanu itselleni ties montaako paitaa eikä ykskään ole valmistunut..!
VastaaPoistaHatunnosto sinnikkyydestä! :D
VastaaPoistaJa seuraava villapaita valmistuu jo huomattavasti helpommin, kun on kerran saanut tehdä ne virheensä. :) (Ei sillä, voihan ne virheensä toistaakin, nimim. Been There...)
:)Meeri
Tämä taisi itse asiassa olla viiden neulomani paita, mutta ihan näin kuan en ole mitään tehnyt. Ja tämä on ensimmäinen, jonka kämmin näin pahasti :D
Poista